Heräsimme Southwinds Motellissa yllättävän hyvässä kunnossa myöhään menneestä edellisillasta huolimatta. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta valitettavasti ei keretty viettämään aikaa ihanalla allasalueella, vaan huone oli luovutettava pois. Suosittelen lämpimästi Southwinds Motellia kaikille Key Westissä vieraileville! Aivan mieletön paikka ja hyvä palvelu, ja hinta Key Westin hintatasoon nähden hyvä. Ajettiin kivenheiton päähän Key Westin satama-aluelle, jossa oli ihania maisemia ja rantakävelykatu, joka kulki laiturilla. Saatin auto maksulliseen parkkiin, jossa hinta oli 20$ 4h tai 30$ koko päivä, mukava parkki-isäntä antoi meille kuitenki tuolla 20$:lla vähän reilummin parkkiaikaa. Kävelylaiturin varrella oli vieretysten ihania ravintoloita ja toisella puolella jos jonkinnäköisiä jahteja ja kalastusaluksia, ja siellä viihtyi myös hervottoman kokoisia lintuja (onko tuo pelikaani vai mikä hitto??). Käveleskeltiin rantalaiturilla pari tuntia nauttimassa auringosta, syötiin ja odoteltiin, että päästään delfiineitä etsimään. Ja metsästettiin vettä. Kolme kertaa. Koska oli taas KUUMA! Ihmekös tuo, kun käytännössä oltiin Karibialla taas, Kuubaan ei ole Floridan eteläisimmästä kärjestä matkaa kuin 90 mailia.

Päästiin veneellä matkaan vähän vilpoisemmille merivesille, ja ensimmäiseksi suuntasimme delfiinejä etsimään. Oppaan mukaan delfiinejä ei voi luvata näkyvän varmuudella, koska ne ovat kuitenki täysin villejä eläimiä, niitä ei syötetä tai hoideta erityisesti, ne jätetään vain täysin rauhaan ja niitä katsellaan etäältä. Kyseisellä firmalla onnistumisprosentti on kuitenkin noin 80% eikä meidänkään tarvinnut pettyä. Ensimmäisessä paikassa mitään ei näkynyt, mutta kapteeni sai vinkin toisesta veneestä, että jossain on delfit uiskennelleet juuri. Suuntasimme täyttä vauhtia sinne ja siellä niitä näkyikin ihan hyvänkokoinen ryhmä, noin seitsemän nuorta delfiiniä ja taisipa yksi olla ihan poikanenkin. Kuulemma niillä oli leikkihetki menossa tai olivat hyvin sosiaalisella tuulella ja meillä kävi tuuri. Yhtä hyvin voisivat olla nukkumassa tai syömässä koska delfiineillä ei ole vuorokausirytmiä. Ne vain tekevät mitä haluavat milloin haluavat. Mutta me saatiin nähdä kunnon hyppyjä ja pyrähdyksiä ja iloisia delfejä! Olimme siinäkin mielessä hyvin onnekkaita, että delfiinit uivat aivan lähelle venettä, noin metrin päähän. Sitäkään ei tapahdu kovin usein, ne tulevat jos haluavat, mutta oppaat eivät koskaan aja veneitä paria-kolmeakymmentä metriä lähemmäs. Katselimme niiden ilottelua noin puoli tuntia ja juuri kun olimme lähdössä hitaasti pois huomasimme, että joukon poikanen lähti meitä seuraamaan yksin. Oppaat olivat tästä tosi iloisia, sillä se tarkoittaa, että lauma luottaa näihin niiden luona usein vieraileviin ihmisiin. Muuten naaraat eivät olisi päästäneet poikasta yksin niin kauas ja niin lähelle venettä. Jotain on siis tehty oikein. Näimme vielä yksinäisen mereneliön, jonka nimi jäi mulle vähän pimentoon. Se ei ole mustekala, eikä meduusa, eikä kala mutta jotain siltä väliltä. Joku portugalilainen otus, joka ei osaa uida, se menee vaan merivirtojen mukana. (Myöhemmin selvisi että kyseessä oli Portugalinsotalaiva, Portugese man o' war) Lopulta delfiininpoikanen sai kutsun takaisin ja portugalilainen lonkeroeliö meni virran mukana teille tietymättömille, niin me jatkettiin matkaa snorklaamaan.

Lonkero-otus

Tämä oli nyt toinen kerta meille tällä reissulla snorklausta ja se sujuikin jo huomattavasti helpommin alusta pitäen! Myös Jesse taisi oikeasti nähdä jotain=D. Tämä paikka oli huomattavasti matalammassa vesistössä kuin Grand Turkin snorklaukset, joten meille ei annettu räpylöitä, jotta ei oltaisi vahingossa huidottu niillä pohjaa ja tehty mahdollisesti vahinkoa haavoittuvalle koralliriutalle. Sen sijaan saimme "uimanuudelin", pool noodlen, jonka avulla pysyimme paremmin oikeassa asennossa myös levätessämme.

Täällä myös näkyi enemmän ja jännempiä juttuja, hervottoman kokoisia kaloja jotka tuijottivat mua yhtenä ryppäänä, kun yritin niitä kuvata, aivan ihmeellisiä korallitötteröitä ja rapuja! Tykkäsin tästä tosi paljon! Toivottavasti tuli hyviä kuvia, mene ja tiedä...

Meillä ei ollut pyyhkeitä mukana kun omia emme reissuun kantaneet ja tuolla hetkellä ei oltu kirjauduttu mihinkään hotelliin mistä olisimme voineet pyyhkeet ottaa lainaan. Mutta kyllä Floridan aurinko kuivattaa! Tai no ei oikeastaan kyllä kuivata, sekin tuli todettua, oli vaan helvetin kylmä siinä tuulessa istua ja odottaa, että päästään maihin lämmittelemään. Miten äsken olikin ollut niin kuuma...Jesse parka joutui luopumaan paidastaan. Ehkä mä olin niin säälittävän näköinen kun tärisin siinä.

Saatiin mimosaa ja pepsiä matkalla, tarjoilu siis pelasi! Tämä oli meidän viimeinen aktiviteetti tällä reissulla ja aika hiljaisena matkattiin takaisin rantaan. Hipsittiin kiireen vilkkaa takaisin autolle hakemaan kuivaa vaatetta (kun ollaan niin idiootteja ettei voinut ottaa mukaan) ja taas rantaan yleiseen vessaan ne vaihtamaan. Johan alkoi kylmä helpottaa.

Lähdettiin ajamaan kohti Miamia. Matka meni aika lupsakasti kyydistä ja ajamisesta nauttien, vaikka väsy meinasi varsinkin loppumatkasta painaa jo molempia. Vähän ennen maalia käytiin vielä hakemassa Dominosista pitsat ja koska ravintolassa oli ilmastointi ihan täysillä niin päädyttiin syömään autossa. Mun pienikokoisen pitsan kanssa ei ollut mitään ongelmaa, mutta Jessen largekokoinen ei meinannut kyytiin mahtua...=D Jesse tykkäsi pitsasta kovasti mutta itse oon kyllä syönyt parempaakin.

Navigaattoriin hotellin osoite ja loppu matka sisulla hereillä pysytellen, kello läheni yhtätoista, kun saavuttiin Miami Beachille. Hotellia ei ensin meinannut löytyä, koska jostain syystä missään ei lukenut mitään, niin ei ensin tajuttu yhtään mikä pytinki se niistä sadoista oli. Muutaman kerran ohi ajettuamme ja navigaattorin itsepintaisesti näyttän samaan paikkaan löydettiin viimein oikea osoite. Ajettiin valet parkingiin ja kysyttiin vielä varmuuden vuoksi, että ollaanko oikeassa paikassa ja oltiinhan me. Jätettiin auto siis palvelupysäköintiin ja roudattiin kamat sisälle. Hotellina toimi New Point Miami, vähän hienompi hotelli viimeiseksi yöksi. Tarkoitus oli olla Miamissa takaisin hyvissä ajoin ja oikeasti nauttiakin hotellista, mutta tässä arvioitiin kyllä pieleen. Kello oli tosiaan 11 illalla...Oltiin muuten varmaan mieletön näky niitten pitsalaatikoitten kanssa siellä "vähän hienommassa hotellissa"...melkoista säätöä oli edes päästä huoneeseen, ensin piti mennä vartijalle juttelemaan, sitten se ohjasi meidät hotellin respaan, sitten mentiin taas vartijalle joka antoi jonkun lapun mikä taas piti viedä palveluparkkiukolle. Ja sitten päästiin huoneeseen! Kerroksesta 11 oli aika kivat näkymät ikkunasta ja huone oli muuten siisti, mutta kylppärissä oli joku vesivuoto ja siellä me ei käyty jalkoja kastelematta. No, ihan sama, muutama tunti unta ja sitten pois. Pikainen suihku ja nukkumaan!

Aamulla mä heräsin taas aikaisemmin kuin Jesse. Kirjottelin joutessani blogia ja ihmettelin mihin tää kaks viikkoo oikein meni. Enää päivä Miamissa ja illalla yölento kotiin. Jessen herättyä alettiin pakkaamaan laukut taas oikeesti kuosiin lentokentällemenoa varten. Siinäkin oli sumplimista, kun vielä oli kuitenkin päivä kuumassa ilmassa edessä ja pitäisi olla vähän enemmän vaatetta Suomeen tullessa kun Miamissa. Jotenkin fiksusti siitäkin selvittiin ja lähdettiin alas hakemaan autoa. Odotellessamme hotellin etupihalla autoamme parkista näin vilaukselta hotellin allasalueen....ihana paratiisi! Tuon takia mä oon tänne halunnut tulla! Enkä sitten ehtinyt edes käydä...:( Tai ottaa kuvaa!

Suunnattiin auton nokka kohti biitsiä ja seuraava parituntinen kului mulla nahkangrillauksen merkeissä ja Jessellä lähialueella shoppaillen (lue: vettä etsien) ja aurinkoa vältellen. Rantaan oli sattumalta ajautunut niitä portugalialisia meriötököitä mitä nähtiin Key Westillä, raukat kun ei osaa uida!

Sitten jouduin jättämään haikeat hyvästit Miami Beachille ja lähdettiin ajamaan pikkuhiljaa kohti lentokenttää, muutaman stopin kera kylläkin. Ensin navigaattoriin suunnaksi lähin Target josta piti löytyä jotain tiettyä mitä Jesse halusi. Muutaman mutkan kautta löytyikin sekä kauppa että tavara, itsehän istuin ennemmin auton vieressä katukivetyksellä aurinkoa palvoen kuin shoppailin!

Seuraavaksi suuntasimme vielä Hollywood Plaza ostoskeskukseen josta shoppailtiin vielä vähän täytettä laukkuihin. Käytiin myös läheisessä Wendy's pikaruokaketjussa syömässä, sitä oltiin kehuttu paljon ja kyllähän siellä oli oikein maittavat burgerit. Ei tosin vedä vertoja Denny'sille! Tai sille ihanalle Bourbon kanalle mitä syötiin Sawgrass Millsissä! Vielä Walmartin kautta ajettiin loppujen lopuksi Fort Lauderdalen kentälle palauttamaan auto ja siitä lentoa odottamaan. Tähän suuntaan tullessa kaikki asiaankuuluvat jutut hoitui jo rutiinilla, mitään ylimääräisiä lippulappuja ei enää tarvittu. Koneen lähtö viivästyi noin puolella tunnilla tuntemattomasta syystä mutta eipä se noin pitkällä lennolla tunnu missään, ainoa huoli oli keretäänkö jatkolennolle, johon meidän vaihtoaika oli Oslossa 1h 20min.

Kentällä hyvä yritys blogin päivittämiselle mutta kone ei suostunut yhteistyöhön kentän Wi-Fin kanssa.

Lento meni huomattavasti nopeammin ja mukavammin kuin mennessä, vierustoveri oli hiljaa ja me istuttiin keskimmäisellä penkkirivillä, joten vessaan halutessani mun piti häiritä ainoastaan Jessen unta. Koko lento meni enemmän tai vähemmän unten mailla, siinä vaiheessa kun meidän aamupala tuotiin piti vierustoverin herättää meidät koska emme itse huomanneet mitään, vaikka meidän pöydät oli valmiiksi laskettu ja aamupala siihen ilmestynyt. Loppumatka meni saman kaavan mukaan ja herättiin molemmat siihen, kun kone laskeutui pompsahtaen Oslon Gardermoen kentälle. Oltiin molemmat vähintään yhtä hölmistyneen ja unenpöpperöisen näköisiä. Sitten kerättiinkin äkkiä kimpsut ja kampsut ja päästiin ensimmäisten joukossa koneesta ja suunnattiin jatkolennolle. Tämä hoitui huomattavasti helpommin täällä päässä kuin Lontoossa menossa USA:han. Loppujen lopuksi meillä ei ollut mitään kiirettä sillä boarding myöhästyi puolisen tuntia ja sitten koneessa ilmeni vielä pieni tekninen vika sähkölaitteissa, joka viivästytti lähtöä edelleen. Meitä ei oikeastaan kiinnostanut, meidän paikat oli eturivissä joten jalkatilaa oli reilusti ja me nukuttiin taas onnellisena jo reippaasti ennen koneen lähtöä. Taisin havahtua koneen kiihdyttäessä, mutta se on oikeaetaan ainoa muistikuva koko lennolta. Helsingin päässä päästiin koneesta ensimmäisenä ja täytyy sanoa, että oli kyllä jonkun sortin ennätys, kun oltiin jo 40 minuutin päästä koneen laskeutumisesta kotona, meniköhän edes niin kauaa. Kiitos appiukolle kenttäkyydityksestä!

Nyt ollaan sitten kotona ja mulla oli heti paluu arkeen suoraan syvään päähän, kun sunnuntaina odotti 12h työpäivä. Onneksi ei jetlagia näkynyt tälläkään kertaa mulla, Jesse valitteli tänään sairastuneensa jonkinlaiseen narkolepsiaan mitä ilmeisemmin =D

Tää oli ihan huikee reissu, elämäni paras kokemus! Mutta näitä on pakko tehdä lisää, tuolle risteilylle tulee ehdottomasti lähdettyä uudestaan ja South Beachille palaan myös vielä josksus, se ja Key West olivat tän reissun parhaita mestoja, Grand Turk ja koko 70000 tonnia metallia risteily reissun kohokohtia! Kiitos kaikille hengessä mukana olleille ja ihanille tyypeille joita tavattiin ja nähtiin matkalla ja kiitos, kun jaksoitte lukea mun jaarituksia! Ja anteeksi miljoonat kirjoitusvirheet, te ette ihmiset tiiä mitä oon joutunu kestään tän näppäimistön kanssa!!!

Tässä vielä sekalainen kuvakollaasi koko reissulta, saattaa olla samojakin jo toiseen kertaan, olkaa hyvä: