Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


maanantai, 12. helmikuu 2018

Delfiinejä ja väsyneitä matkalaisia

Heräsimme Southwinds Motellissa yllättävän hyvässä kunnossa myöhään menneestä edellisillasta huolimatta. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta valitettavasti ei keretty viettämään aikaa ihanalla allasalueella, vaan huone oli luovutettava pois. Suosittelen lämpimästi Southwinds Motellia kaikille Key Westissä vieraileville! Aivan mieletön paikka ja hyvä palvelu, ja hinta Key Westin hintatasoon nähden hyvä. Ajettiin kivenheiton päähän Key Westin satama-aluelle, jossa oli ihania maisemia ja rantakävelykatu, joka kulki laiturilla. Saatin auto maksulliseen parkkiin, jossa hinta oli 20$ 4h tai 30$ koko päivä, mukava parkki-isäntä antoi meille kuitenki tuolla 20$:lla vähän reilummin parkkiaikaa. Kävelylaiturin varrella oli vieretysten ihania ravintoloita ja toisella puolella jos jonkinnäköisiä jahteja ja kalastusaluksia, ja siellä viihtyi myös hervottoman kokoisia lintuja (onko tuo pelikaani vai mikä hitto??). Käveleskeltiin rantalaiturilla pari tuntia nauttimassa auringosta, syötiin ja odoteltiin, että päästään delfiineitä etsimään. Ja metsästettiin vettä. Kolme kertaa. Koska oli taas KUUMA! Ihmekös tuo, kun käytännössä oltiin Karibialla taas, Kuubaan ei ole Floridan eteläisimmästä kärjestä matkaa kuin 90 mailia.

IMG_20180208_120026.jpgIMG_20180208_120032.jpgIMG_20180208_120131.jpgIMG_20180208_123050.jpg

Päästiin veneellä matkaan vähän vilpoisemmille merivesille, ja ensimmäiseksi suuntasimme delfiinejä etsimään. Oppaan mukaan delfiinejä ei voi luvata näkyvän varmuudella, koska ne ovat kuitenki täysin villejä eläimiä, niitä ei syötetä tai hoideta erityisesti, ne jätetään vain täysin rauhaan ja niitä katsellaan etäältä. Kyseisellä firmalla onnistumisprosentti on kuitenkin noin 80% eikä meidänkään tarvinnut pettyä. Ensimmäisessä paikassa mitään ei näkynyt, mutta kapteeni sai vinkin toisesta veneestä, että jossain on delfit uiskennelleet juuri. Suuntasimme täyttä vauhtia sinne ja siellä niitä näkyikin ihan hyvänkokoinen ryhmä, noin seitsemän nuorta delfiiniä ja taisipa yksi olla ihan poikanenkin. Kuulemma niillä oli leikkihetki menossa tai olivat hyvin sosiaalisella tuulella ja meillä kävi tuuri. Yhtä hyvin voisivat olla nukkumassa tai syömässä koska delfiineillä ei ole vuorokausirytmiä. Ne vain tekevät mitä haluavat milloin haluavat. Mutta me saatiin nähdä kunnon hyppyjä ja pyrähdyksiä ja iloisia delfejä! Olimme siinäkin mielessä hyvin onnekkaita, että delfiinit uivat aivan lähelle venettä, noin metrin päähän. Sitäkään ei tapahdu kovin usein, ne tulevat jos haluavat, mutta oppaat eivät koskaan aja veneitä paria-kolmeakymmentä metriä lähemmäs. Katselimme niiden ilottelua noin puoli tuntia ja juuri kun olimme lähdössä hitaasti pois huomasimme, että joukon poikanen lähti meitä seuraamaan yksin. Oppaat olivat tästä tosi iloisia, sillä se tarkoittaa, että lauma luottaa näihin niiden luona usein vieraileviin ihmisiin. Muuten naaraat eivät olisi päästäneet poikasta yksin niin kauas ja niin lähelle venettä. Jotain on siis tehty oikein. Näimme vielä yksinäisen mereneliön, jonka nimi jäi mulle vähän pimentoon. Se ei ole mustekala, eikä meduusa, eikä kala mutta jotain siltä väliltä. Joku portugalilainen otus, joka ei osaa uida, se menee vaan merivirtojen mukana. (Myöhemmin selvisi että kyseessä oli Portugalinsotalaiva, Portugese man o' war) Lopulta delfiininpoikanen sai kutsun takaisin ja portugalilainen lonkeroeliö meni virran mukana teille tietymättömille, niin me jatkettiin matkaa snorklaamaan.

IMG_20180208_143500.jpgIMG_20180208_143527.jpgIMG_20180208_143503.jpgIMG-20180208-WA0026.jpgLonkero-otus

Tämä oli nyt toinen kerta meille tällä reissulla snorklausta ja se sujuikin jo huomattavasti helpommin alusta pitäen! Myös Jesse taisi oikeasti nähdä jotain=D. Tämä paikka oli huomattavasti matalammassa vesistössä kuin Grand Turkin snorklaukset, joten meille ei annettu räpylöitä, jotta ei oltaisi vahingossa huidottu niillä pohjaa ja tehty mahdollisesti vahinkoa haavoittuvalle koralliriutalle. Sen sijaan saimme "uimanuudelin", pool noodlen, jonka avulla pysyimme paremmin oikeassa asennossa myös levätessämme.

Täällä myös näkyi enemmän ja jännempiä juttuja, hervottoman kokoisia kaloja jotka tuijottivat mua yhtenä ryppäänä, kun yritin niitä kuvata, aivan ihmeellisiä korallitötteröitä ja rapuja! Tykkäsin tästä tosi paljon! Toivottavasti tuli hyviä kuvia, mene ja tiedä...

IMG-20180208-WA0017.jpg

IMG-20180208-WA0023.jpg

Meillä ei ollut pyyhkeitä mukana kun omia emme reissuun kantaneet ja tuolla hetkellä ei oltu kirjauduttu mihinkään hotelliin mistä olisimme voineet pyyhkeet ottaa lainaan. Mutta kyllä Floridan aurinko kuivattaa! Tai no ei oikeastaan kyllä kuivata, sekin tuli todettua, oli vaan helvetin kylmä siinä tuulessa istua ja odottaa, että päästään maihin lämmittelemään. Miten äsken olikin ollut niin kuuma...Jesse parka joutui luopumaan paidastaan. Ehkä mä olin niin säälittävän näköinen kun tärisin siinä.

Saatiin mimosaa ja pepsiä matkalla, tarjoilu siis pelasi! Tämä oli meidän viimeinen aktiviteetti tällä reissulla ja aika hiljaisena matkattiin takaisin rantaan. Hipsittiin kiireen vilkkaa takaisin autolle hakemaan kuivaa vaatetta (kun ollaan niin idiootteja ettei voinut ottaa mukaan) ja taas rantaan yleiseen vessaan ne vaihtamaan. Johan alkoi kylmä helpottaa.

IMG-20180208-WA0001.jpgIMG-20180208-WA0028.jpg

Lähdettiin ajamaan kohti Miamia. Matka meni aika lupsakasti kyydistä ja ajamisesta nauttien, vaikka väsy meinasi varsinkin loppumatkasta painaa jo molempia. Vähän ennen maalia käytiin vielä hakemassa Dominosista pitsat ja koska ravintolassa oli ilmastointi ihan täysillä niin päädyttiin syömään autossa. Mun pienikokoisen pitsan kanssa ei ollut mitään ongelmaa, mutta Jessen largekokoinen ei meinannut kyytiin mahtua...=D Jesse tykkäsi pitsasta kovasti mutta itse oon kyllä syönyt parempaakin.

Navigaattoriin hotellin osoite ja loppu matka sisulla hereillä pysytellen, kello läheni yhtätoista, kun saavuttiin Miami Beachille. Hotellia ei ensin meinannut löytyä, koska jostain syystä missään ei lukenut mitään, niin ei ensin tajuttu yhtään mikä pytinki se niistä sadoista oli. Muutaman kerran ohi ajettuamme ja navigaattorin itsepintaisesti näyttän samaan paikkaan löydettiin viimein oikea osoite. Ajettiin valet parkingiin ja kysyttiin vielä varmuuden vuoksi, että ollaanko oikeassa paikassa ja oltiinhan me. Jätettiin auto siis palvelupysäköintiin ja roudattiin kamat sisälle. Hotellina toimi New Point Miami, vähän hienompi hotelli viimeiseksi yöksi. Tarkoitus oli olla Miamissa takaisin hyvissä ajoin ja oikeasti nauttiakin hotellista, mutta tässä arvioitiin kyllä pieleen. Kello oli tosiaan 11 illalla...Oltiin muuten varmaan mieletön näky niitten pitsalaatikoitten kanssa siellä "vähän hienommassa hotellissa"...melkoista säätöä oli edes päästä huoneeseen, ensin piti mennä vartijalle juttelemaan, sitten se ohjasi meidät hotellin respaan, sitten mentiin taas vartijalle joka antoi jonkun lapun mikä taas piti viedä palveluparkkiukolle. Ja sitten päästiin huoneeseen! Kerroksesta 11 oli aika kivat näkymät ikkunasta ja huone oli muuten siisti, mutta kylppärissä oli joku vesivuoto ja siellä me ei käyty jalkoja kastelematta. No, ihan sama, muutama tunti unta ja sitten pois. Pikainen suihku ja nukkumaan!

IMG_20180209_102820.jpgIMG_20180208_232416.jpgIMG_20180208_232407.jpgIMG_20180209_090152.jpg

Aamulla mä heräsin taas aikaisemmin kuin Jesse. Kirjottelin joutessani blogia ja ihmettelin mihin tää kaks viikkoo oikein meni. Enää päivä Miamissa ja illalla yölento kotiin. Jessen herättyä alettiin pakkaamaan laukut taas oikeesti kuosiin lentokentällemenoa varten. Siinäkin oli sumplimista, kun vielä oli kuitenkin päivä kuumassa ilmassa edessä ja pitäisi olla vähän enemmän vaatetta Suomeen tullessa kun Miamissa. Jotenkin fiksusti siitäkin selvittiin ja lähdettiin alas hakemaan autoa. Odotellessamme hotellin etupihalla autoamme parkista näin vilaukselta hotellin allasalueen....ihana paratiisi! Tuon takia mä oon tänne halunnut tulla! Enkä sitten ehtinyt edes käydä...:( Tai ottaa kuvaa!

Suunnattiin auton nokka kohti biitsiä ja seuraava parituntinen kului mulla nahkangrillauksen merkeissä ja Jessellä lähialueella shoppaillen (lue: vettä etsien) ja aurinkoa vältellen. Rantaan oli sattumalta ajautunut niitä portugalialisia meriötököitä mitä nähtiin Key Westillä, raukat kun ei osaa uida!

Sitten jouduin jättämään haikeat hyvästit Miami Beachille ja lähdettiin ajamaan pikkuhiljaa kohti lentokenttää, muutaman stopin kera kylläkin. Ensin navigaattoriin suunnaksi lähin Target josta piti löytyä jotain tiettyä mitä Jesse halusi. Muutaman mutkan kautta löytyikin sekä kauppa että tavara, itsehän istuin ennemmin auton vieressä katukivetyksellä aurinkoa palvoen kuin shoppailin!

IMG_20180209_120346.jpg

IMG_20180209_122933.jpgIMG_20180209_120827.jpgIMG_20180209_124237.jpg

Seuraavaksi suuntasimme vielä Hollywood Plaza ostoskeskukseen josta shoppailtiin vielä vähän täytettä laukkuihin. Käytiin myös läheisessä Wendy's pikaruokaketjussa syömässä, sitä oltiin kehuttu paljon ja kyllähän siellä oli oikein maittavat burgerit. Ei tosin vedä vertoja Denny'sille! Tai sille ihanalle Bourbon kanalle mitä syötiin Sawgrass Millsissä! Vielä Walmartin kautta ajettiin loppujen lopuksi Fort Lauderdalen kentälle palauttamaan auto ja siitä lentoa odottamaan. Tähän suuntaan tullessa kaikki asiaankuuluvat jutut hoitui jo rutiinilla, mitään ylimääräisiä lippulappuja ei enää tarvittu. Koneen lähtö viivästyi noin puolella tunnilla tuntemattomasta syystä mutta eipä se noin pitkällä lennolla tunnu missään, ainoa huoli oli keretäänkö jatkolennolle, johon meidän vaihtoaika oli Oslossa 1h 20min.

IMG_20180209_210340.jpg Kentällä hyvä yritys blogin päivittämiselle mutta kone ei suostunut yhteistyöhön kentän Wi-Fin kanssa.

Lento meni huomattavasti nopeammin ja mukavammin kuin mennessä, vierustoveri oli hiljaa ja me istuttiin keskimmäisellä penkkirivillä, joten vessaan halutessani mun piti häiritä ainoastaan Jessen unta. Koko lento meni enemmän tai vähemmän unten mailla, siinä vaiheessa kun meidän aamupala tuotiin piti vierustoverin herättää meidät koska emme itse huomanneet mitään, vaikka meidän pöydät oli valmiiksi laskettu ja aamupala siihen ilmestynyt. Loppumatka meni saman kaavan mukaan ja herättiin molemmat siihen, kun kone laskeutui pompsahtaen Oslon Gardermoen kentälle. Oltiin molemmat vähintään yhtä hölmistyneen ja unenpöpperöisen näköisiä. Sitten kerättiinkin äkkiä kimpsut ja kampsut ja päästiin ensimmäisten joukossa koneesta ja suunnattiin jatkolennolle. Tämä hoitui huomattavasti helpommin täällä päässä kuin Lontoossa menossa USA:han. Loppujen lopuksi meillä ei ollut mitään kiirettä sillä boarding myöhästyi puolisen tuntia ja sitten koneessa ilmeni vielä pieni tekninen vika sähkölaitteissa, joka viivästytti lähtöä edelleen. Meitä ei oikeastaan kiinnostanut, meidän paikat oli eturivissä joten jalkatilaa oli reilusti ja me nukuttiin taas onnellisena jo reippaasti ennen koneen lähtöä. Taisin havahtua koneen kiihdyttäessä, mutta se on oikeaetaan ainoa muistikuva koko lennolta. Helsingin päässä päästiin koneesta ensimmäisenä ja täytyy sanoa, että oli kyllä jonkun sortin ennätys, kun oltiin jo 40 minuutin päästä koneen laskeutumisesta kotona, meniköhän edes niin kauaa. Kiitos appiukolle kenttäkyydityksestä!

Nyt ollaan sitten kotona ja mulla oli heti paluu arkeen suoraan syvään päähän, kun sunnuntaina odotti 12h työpäivä. Onneksi ei jetlagia näkynyt tälläkään kertaa mulla, Jesse valitteli tänään sairastuneensa jonkinlaiseen narkolepsiaan mitä ilmeisemmin =D

Tää oli ihan huikee reissu, elämäni paras kokemus! Mutta näitä on pakko tehdä lisää, tuolle risteilylle tulee ehdottomasti lähdettyä uudestaan ja South Beachille palaan myös vielä josksus, se ja Key West olivat tän reissun parhaita mestoja, Grand Turk ja koko 70000 tonnia metallia risteily reissun kohokohtia! Kiitos kaikille hengessä mukana olleille ja ihanille tyypeille joita tavattiin ja nähtiin matkalla ja kiitos, kun jaksoitte lukea mun jaarituksia! Ja anteeksi miljoonat kirjoitusvirheet, te ette ihmiset tiiä mitä oon joutunu kestään tän näppäimistön kanssa!!!

Tässä vielä sekalainen kuvakollaasi koko reissulta, saattaa olla samojakin jo toiseen kertaan, olkaa hyvä:

IMG_20180204_185553.jpgIMG_20180205_004352.jpgIMG_20180205_183557.jpgIMG_20180205_095902.jpgIMG_20180205_181136.jpgIMG_20180206_141908.jpgIMG_20180206_180857.jpgIMG_20180206_181129.jpgIMG_20180206_183350.jpgIMG_20180206_183715.jpgIMG_20180206_190631.jpgIMG_20180207_122446.jpgIMG_20180207_145225.jpgIMG_20180207_160601.jpgIMG-20180208-WA0044.jpgIMG-20180208-WA0022.jpgIMG-20180208-WA0014.jpgIMG-20180208-WA0015.jpgIMG-20180208-WA0008.jpgIMG-20180208-WA0006.jpgIMG-20180206-WA0017.jpgIMG-20180206-WA0013.jpgIMG-20180206-WA0011.jpgIMG_20180209_163346.jpgIMG_20180209_145727.jpgIMG_20180209_113929.jpgIMG_20180209_104044.jpgIMG_20180209_101759.jpgIMG_20180209_090156.jpgIMG_20180208_210350.jpgIMG_20180208_132555.jpgIMG_20180208_132423.jpgIMG_20180208_123206.jpgIMG_20180208_123004.jpgIMG_20180208_120144.jpgIMG_20180207_183102.jpgIMG_20180207_182653.jpgIMG_20180207_181726.jpgIMG_20180207_181326.jpgIMG_20180207_173408.jpgIMG_20180207_173113.jpgIMG_20180205_095947.jpgIMG_20180204_121705.jpgIMG_20180203_182753.jpgIMG_20180203_132957.jpgIMG_20180203_131310.jpgIMG_20180203_131051.jpgIMG_20180203_050233.jpgIMG_20180203_010237.jpgIMG_20180202_230451.jpgIMG_20180202_203926.jpgIMG_20180130_112204_01.jpgIMG_20180202_100029.jpgIMG_20180202_193612.jpgIMG_20180202_194115.jpgIMG_20180130_005732.jpg1517839331526.jpg1517839331149.jpg1517839329876.jpg1517839315592.jpg1517839314274.jpg1517839309471.jpg1517838536455.jpg1517338963053.jpg1517338964049.jpg1517338964338.jpg1517338965977.jpg1517338966993.jpg1517338986381.jpg1517343362692.jpg1517358332015.jpg1517455204737.jpg1517425751514.jpg1517370018181.jpg1517358338146.jpg1517455206685.jpg1517455209928.jpg1517838523376.jpg1517838525869.jpg1517838534659.jpg1517838531915.jpg1517838529148.jpg1517838527051.jpgIMG_20180204_185442.jpgIMG_20180204_184709.jpgIMG_20180204_150416_1.jpgIMG_20180204_185414.jpgIMG_20180204_142407.jpgIMG_20180203_125822.jpgIMG_20180203_125252.jpgIMG_20180203_115105.jpgIMG_20180203_115052.jpgIMG_20180203_115148.jpgIMG_20180203_120044.jpgIMG_20180203_115249.jpgIMG_20180203_103011.jpgIMG_20180202_230156.jpgIMG_20180202_224944.jpgIMG_20180203_101913.jpgIMG_20180202_164359.jpgIMG_20180202_070259.jpgIMG_20180201_171332.jpgIMG_20180201_142311.jpgIMG-20180208-WA0038.jpgIMG_20180129_135129.jpgIMG_20180130_015624.jpgIMG_20180130_085840.jpgIMG_20180130_084745.jpgIMG_20180130_105918.jpgIMG_20180130_181251.jpgIMG_20180130_145330.jpgIMG_20180130_115155.jpgIMG_20180130_113301.jpgIMG_20180201_141826.jpgIMG_20180201_134333.jpgIMG_20180131_180221.jpgIMG_20180131_161123.jpgIMG-20180208-WA0009.jpg

perjantai, 9. helmikuu 2018

Änärii ja Key West

Tiistaihin herättiin Sea Beach Plazasta hyvin nukkuneina, koko edellisen päivän nukkumisten lisäksi vedettiin 12h unta yölläkin. Oli vissiin väsy! Aamiaiseksi syötiin eilisillan jämäsipsejä...laiskuus voitti taas. Aika pian otettiin taksi alle ja mentiin lentokentälle hakemaan meille vuokra-auto loman loppuajaksi. Meillä piti olla ihan perus Ford Mustang, mutta se upgreidattiin vähän isompaan ja parempaan, 5,0l GT.  Vähän aikaa jouduttiin autoa odottelemaan, mutta ennen pitkää päästiin matkaan. Vähän jännitettiin etukäteen miten tuo ajaminen täällä sujuu, mutta aika pian huomattiin, että ei se niin kovin paljoa Suomessa ajamisesta eroa ja Jesse kruisailee kyllä jo kuin vanha tekijä! Minä en aio ajaa metriäkään täällä....Tykätään autosta tosi paljon kyllä molemmat!

IMG_20180206_112516.jpgIMG_20180205_094510.jpgIMG_20180205_150004.jpgIMG_20180206_112400.jpg

IMG-20180206-WA0007.jpgIMG-20180206-WA0003.jpgIMG_20180206_132955.jpg

Täällä on jänniä sääntöjä ja tietulleja ja kodittomia tai muuten onnettomia ihmisiä kerjäämässä auton ikkunasta kun pysähdytään valoihin...vähän sitä ensin ihmeteltiin, mutta kaikkeen tottuu pian.

Ajettiin suoraan lentokentältä Sawgrass Millsin ostoskeskukseen. Se on joku USA:n toiseksi isoin outlet-ostoskeskus eli siellä myydään tosi nimekkäidenkin suunnittelijoiden tuotteita jopa jollain -90%:n alennuksella! Ei ehkä kuitenkaan oltu shoppailutuulella, kun mukaan tarttui vain kolme vaatekappaletta. Eikä me ehditty ihan koko ostosekskusta edes kiertää!

IMG-20180206-WA0002.jpg

IMG_20180206_142144.jpg

Syötiin ostosekskuskessa aasialaista pikaruokaa ruokakojusta. Molemmilta tulee jo hampparit korvista niin nyt otettiin jotain muuta. Ja en voi kyllä ylistää tarpeeksi sitä ruokaa, Bourbon kana oli aivan tajuttoman hyvää! Nam!

IMG-20180206-WA0009.jpg

Ajettiin keskuksesta takaisin hotellille vielä, koska mulla oli vaan hellevaatetta päällä ja jäähallissahan on tietysti kylmä. Sinänsä harmi palata hotellille asti kun meidän seuraava pysäkki oli BB&T Center, joka on aivan Sawgrass Milssin ostoskeskuksen vieressä. No Jesse oli tietty tyytyväinen, kun sai ajella Mustangilla!

IMG-20180206-WA0023.jpg

BB&T Centerissä oli siis NHL –peli Florida Panthers vastaan Vancouver Canucks, jota mentiin katsomaan. Parkkimaksuna meiltä ryöstettiin heti 20$, ja sama meno toki jatkui sisälläkin, kaiki ruoat, juomat ja muut oheistuotteet on ihan järisyttävissä hinnoissa, mutta niinhän ne on Suomessakin.

IMG_20180206_184444.jpgIMG_20180206_190756.jpgIMG_20180206_190544.jpgIMG-20180206-WA0014.jpgIMG-20180206-WA0015.jpgIMG-20180206-WA0016.jpg

Paikalla oli Barkovin fanit tosi hyvin edustettuna ja ne saikin herkkua koko rahalla, kun Panthers vei voiton lukemin 3-1 ja Panthersin kolmesta maalista kaksi oli Barkovin veivaamia. Panthersin maalissa myös Säteri pelasi oikein hyvän pelin, oli hyvä ilta olla suomalaisena tuolla! Jessen parta sai erätauolla huomiota joiltain ehkä meksikolaisilta nuorilta miehiltä ja juteltiin siinä sitten, paitsi Jessen parrasta, myös Suomesta ja muusta. Oikein hauskoja heppuja! Pelin jälkeen suunnattiin Jessen kanssa suoraan hotellille nukkumaan.

Aamulla oli edessä maisemanvaihdos. Herättiin suhteellisen aikaisin pakkaamaan ja lähdettiin ajeleen kohti Key Westiä. Sää oli Fort Lauderdalessa sateinen, mutta mitä etelämmäksi tultiin sitä paremmaksi muuttui sääkin. Saatiin nauttia matkalla katto auki ajamisesta! Aika hienoo!

IMG_20180207_144554.jpgIMG_20180207_160447.jpgIMG_20180207_142854.jpgIMG_20180207_161744.jpg Löytääkö varmasti perille jos käyttää kahta navigaattoria??

Pysähdyttiin matkanvarrella Walmartiin ja Dunkin' Donutsiin, sekä Taco Belliin syömään. Perillä Key Westissä 4h:n ajon jälkeen meitä odotti aivan älyttömän ihana paikka, Southwinds Motel! Huoneet oli tosi siistit, motelli oli iso ja sieltä löytyi kolme uima-allasta, joista yksi oli jopa lämmitetty. Oma baari löytyi myös ja auton sai kätevästi parkkiin lähes oven eteen. Meitä alkoi heti harmittamaan, että täällä vietetään vain yksi yö!

IMG_20180207_103736.jpgIMG_20180207_115025.jpgIMG_20180207_104256.jpgIMG_20180207_151352.jpgIMG_20180207_171918.jpgIMG_20180207_173122.jpg

Lähdimme aika pian kävelemään rantaan ja katsomaat auringonlaskua USA:n eteläisimmästä pisteestä, Southernmost Pointista. Aivan upea auringonlasku ja lämmin ilta! Käveleskeltiin rannassa vielä hetki ja palattiin motellin baariin, Tipsy Roosteriin istumaan.

IMG-20180208-WA0031.jpgIMG_20180207_182610.jpgIMG_20180207_182647.jpgIMG_20180207_182645.jpgIMG_20180207_181326.jpg

Rooster tarkoittaa kukkoa ja baarin nimitys on oikein osuva, sillä Key Westissä käyskentelee kanoja ja kukkoja vapaana joka paikassa. Ne on rauhoitettuja metsästykseltä ja joskus muinoin joku sai idean päästää ne täysin vapaiksi. Nyt ne ovat sitten vuosien saatossa lisääntyeet aivan rauhassa ja niitä on joka puolella. Vartin välein vähintään joku kukko säikäyttää kiekaisemalla jostain välittömästä läheisyydestä, johon se on tietenkin hiipinyt kenenkään huomaamatta.

IMG_20180207_185916.jpgIMG_20180207_185425.jpgIMG_20180208_044231.jpgIMG-20180208-WA0042.jpg

Istuttiin siis Juopuneessa Kukossa kun meidän seuraan liittyi vähän vanhempi pariskunta. Meillä luisti juttu koko illan ja he olivat todella hauskoja ihmisiä! Tarinoita riitti ihan laidasta laitaan, enkä muista hetkeen että olisin nauranu tuolla tavalla posket hellänä. Jossain vaiheessa joku sai tosi hyvän idean, että tehdään jotain villiä. Loppujen lopuksi muutaman mutkan kautta päädyttiin strippibaariin! Mä en oo koskaan sellasessa ollut, mutta yllättäen mulla ja meillä kaikilla oli tosi hauskaa!

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja meidänkin oli lähdettävä nukkumaan. Käytiin vielä yön pimeinä tunteina Denny’sissä syömässä ja ruoka siellä oli todella hyvää!! Sipulirenkaat ja leivitettyä uppopaistettua kananrintaa dipattuna taivaalliseen ranch-kastikkeeseen! Aivan täydellisiä!

keskiviikko, 7. helmikuu 2018

Grand Turk ja lisää metallia!

Mun flunssa koki uuden tulemisen perjantaina illalla, ja se jatku läpi yön ja lauantainakin. Aivan jatkuvaa niistämistä, ja todella huono yö. Hikoilin kuumeessa ja nukkuminen oli vähän niin ja näin. Nousin aamulla taas aivan liian aikaisin, aamiainen oltiin tilattu vasta johonkin yhdeksän paikkeille, kun meidän retki Grand Turkilla alkoi vasta 11:15. Mutta oli ihan turha yrittää pyöriä siinä olotilassa, joten nousin ylös ihastelemaan Karibian rantojen turkoosia vettä ja nauttimaan siitä ihanasta lämmöstä mikä siellä oli jo puoli kahdeksan aikaan aamulla. Aamiaisen jälkeen lähdettiin etsimään laivasta ulospääsyä ja ihmettelemään, että missäs nyt ollaan. Laivasta pääsi pois kannelta 2 suoraan laiturille näyttämällä Sea Pass korttia. Saatiin laivalta mukaan myös rantapyyhkeet niin omia suihkupyyhkeitä ei tarvinnut liata.

IMG_20180203_100502.jpg

IMG_20180203_151219.jpgIMG_20180203_151828.jpg

Grand Turk on todella kaunis paikka! Ja siellä oli muuten sitten KUUMA! Bikinitkin tuntui olevan liian peittävä vaatetus... Ennen retkeä makoiltiin hetki rannalla, Jesse sai varjopaikan tuollaisesta suojasta mitä rannoilla on pilvin pimein, minä tietenkin halusin suoraan aurinkoon. Aika pian kävi selväksi, että jonkinlainen päänsuoja on hommattava, en yleensä käytä, mutta jouduin tässä tekemään poikkeuksen. Ja vettä kului litratolkulla koko päivän. Muutenkin täällä on niin kosteata ja lämmintä ihan Miamissakin, saati Karibialla, että vesipullosta on tullut paras kaveri molemmille. Käytiin siis shoppailemassa mulle huivi päähän ja muutama pullo vettä matkaan.

IMG_20180203_105112.jpgIMG_20180203_151923.jpgIMG_20180203_103853.jpg

Sitten suunnattiin jonottamaan meidän retkelle Gibbs Cay Beach and Stingray Encounter eli biitsiä ja rauskuja odotettavissa! Varattiin ja maksettiin retki jo pari viikkoa aikaisemmin, ja liput toimitettiin meille suoraan laivan hyttiin. Palvelu pelaa siis! Lippuja vastaan saatiin rannekkeet tiskiltä ja sitten odotettiin aivan tajuttoman kuumassa auringonpaahteessa noin 45minuuttia, kun jotkut järjenjättiläiset olivat myöhässä. Aurinkorasvaa kului tuona aikana varmaan puolet koko meidän varastosta. Ollaan myös tultu siihen tulokseen, että noita rasvoja mitkä Suomessa on ihan perus kamaa, joissa suojakerroin on 10 tai 15 on ihan turha edes raahata tällaselle reissulle. 30 tai 50 on ihan hyvä...70 löytyy myös.

Vähän helpotti kuumuus kun päästiin veneeseen, merellä kuitenkin vähän tuulee vaikka ihan rannan läheisyydessä oltiinkin koko ajan. Noin 15 minuutin matkan jälkeen tehtiin ensimmäinen pysähdys ja meille jaettiin snorklausta varten varusteet. Ensin kysyttiin taas, että minkälainen on porukan terveydentila, jos jollakin on kuumetta, yskää tms niin älkää menkö veteen urheilemaan. Taas kattelin vaan jonnekin kaukaisuuteen. Minä oon snorklannut aiemminkin, tiiän että selviin siitä kyllä. Jesse taas oli vähän ihmeissään niistä varusteista! Veteen päästiin kuitenkin molemmat ja ainakin minä näin uskomattoman hienoja kaloja ja koralleja! Niistä toivottavasti saadaan kuvia myöhemmin näyttää, mukana oli hartaasti metsästetty vedenkestävä kertakäyttökamera. Se, että mitä niistä kuvista tuli, onkin ihan toinen juttu.

Aluksi kesti taas tottua ajatukseen veden alla hengittämisestä, mutta hetken päästä se sujui jo ihan hyvin ja ei sieltä olisi halunnut pois tulla, mutta noin puolen tunnin päästä noustiin kaikki taas veneeseen. Oli aika iloista porukkaa! =)

IMG_20180203_115242.jpgIMG_20180203_125307.jpgIMG_20180203_115109.jpg

Snorklauksen jälkeen suunnattiin pienelle uskomattoman kauniille asumattomalle saarelle, Gibbs Caylle, jonka matalissa rantavesissä rauskut tykkää liikuskella. Ne otukset on oppineet siihen, että siellä niitä ruokitaan ja sinne kannattaa tulla, joten niitähän oli siellä meitä vastassa useampikin. Heti kun pääsin kahlaamaan veteen (joka on muuten aivan käsittämättömän lämmintä! Ja suolaista....) polvia myöten tuli yksi pieni rauskunen tekemään tuttavuutta nilkkoihin. Oppaat käsittelivät rauskuja tottunein otten ja kertoivat miten niitä voi koskea ja mitä varoa. Pääsin sitten minäkin pussailemaan näitä upeita olentoja!

IMG_20180203_131051.jpgIMG_20180203_131046.jpg

Rauskutreffien jälkeen käppäiltiin vapaasti rannalla nauttimassa auringosta ja otettiin kuvia. Opas päätti demonstroida meille miten nyljetään helkkarin isokokoinen simpukka/kotilo/osteri, mikä nyt onkaan! Saatiin vielä maistaa sitä, vähän arveluttavaa mutta kyllähän kaikkea kokeillaan! Eikä se ollut niin pahaa, vähän niinkun mautonta, suolaista, sitkeää kanaa. Olikin jo nälkä...

IMG_20180203_131350.jpgIMG_20180203_131553.jpgIMG_20180203_131636.jpg

1517839333750.jpg

1517839331772.jpg1517839333282.jpg

1517839330386.jpg1517839329991.jpg1517839329295.jpg

Tämän herkullisen lounaan jälkeen kiivettiin takaisin veneeseen ja boolia maistellessa meidät vietiin takaisin Grand Turkille. Mentiin vielä hetkiseksi rantaan ja Jesse kävi vähän shoppailemassakin paikallisissa kojuissa. Itse aloin olla jo aika poikki tässä vaiheessa niin makasin ihan tyytyväisenä rantatuolissa. Melko nopeasti saatiin auringosta tarpeeksemme ja lähdettiin viileän laivan suojiin. Laivaan jonottaessa saatiin kylmiä pyyhkeitä ja kylmää juotavaa, ja voi että se tuntui mahtavalta siinä kuumassa auringossa odotellessa! Sisällä laivassa mentiin vielä läpi pienestä turvatarkastuksesta ja sitten hyttiin tekemään välikuolema! Piti torkkua vaan tunti, mutta mun sairastelu ja raskas päivä vaati veronsa ja nukuinkin kolme tuntia. Jesse taisi siinä välissä käydä kattomassa Battle Beastin keikan, mutta väsy voitti vaalean viikinginkin ja keikan jälkeen uni maistui vielä molemmille. Illalla kun aurinko oli jo laskenut ja Grand Turk jäänyt taakse, saatiin itsemme ihmisten ilmoille parin keikan ajaksi. Musta ei vaan ollut yhtään mihinkään, Masterplanin soittaessa otin vielä pikku torkutkin Alhambra teatterissa! Käytiin Windjammerissa syömässä ja noiden parin pakollisen keikan jälkeen mentiin nukkumaan toivoen vähän pirteämpää viimeistä laivapäivää.

Sunnuntaina herättiin kellonsoittoon joskus kasin aikaan, kun piti tarkistaa mikä on meidän jonotustilanne bändi/tapahtumapaitoihin. Se homma toimi niin, että jos halusit jotain bändipaitoja tai 70000tonnia metallia paitoja niin piti hakea jonotusnumero, millä sitten vuorollaan sai palvelua. Haettiin tää numero muistaakseni jo perjantaina aamulla, mutta muutama muukin halusi paidan ja meidän numero oli 1234. Tässä vaiheessa kun numero haettiin niin jono oli päässyt vasta johonkin 150 palveltuun asiakkaaseen... Jonon tilannetta pystyi seuraamaan joka puolella laivaa olevista tv-ruuduista ja samanlainen ruutu löytyy myös hytistä. Laskettiin edellisenä iltana, että aamulla vois olla meidän vuoro ja aika tarkkaan laskettiinkin. Jesse joutu pomppaamaan vieterin lailla sängytä ja lähteä hakemaan paitoja. Ei ihan saatu enää sitä mitä haluttiin mutta jotain kuitenkin!

IMG_20180204_130838.jpg

IMG_20180205_092317.jpg

Mun olo oli erittäin hyvä ja pirteä ja uni oli maistunut yöllä. Jesse jäi paidanhakureissun jälkeen vielä torkkumaan huoneeseen, mutta mua ei nukuttanut. Ilma oli taas lämmin ja sukelsinkin samantien uimapukuun ja suuntasin kannelle kuuntelemaan aamun bändejä ja grillaamaan nahkaa. Niin ja tämä päivä alkoi nestemmäisellä aamupalalla, screwdriver maistui! Paatilla sai muutenkin hyviä, joskin suolaisen hintaisia drinkkejä, Jessen lemppariksi muodostui erinäisten oluiden kaveriksi long island ice tea, jossa oli tekijästä riippuen 4-5 eri viinaa. Mä tykkäsin siiderin ohella juoda juurikin screwdriveriä tai mansikka daiquiria. Myös mansikka margarita teki kauppansa!

Hetken aikaa auringossa oltuani häippäsin herättämään Jessen viemällä sillekin nestemäistä aamun avaukseksi. Viimeisen aamun kunniaksi oltiin tilattu maksullinen aamupala (okei otin mä niitä mimosoja jo aiemminki...:D), munakokkelia, munakasta, pannareita siirapin kera, mimosaa, kahvia, appelsiinimehua, paahtoleipää tuorejuustolla ja muroja. Muuten hyvä, mutta saatiin siirappia ilman pannuakkuja...=D No mitäs pienistä!

IMG_20180204_150201.jpgJessen aamupala!

Sitten suunnattiin taas ulkokannelle keikkoja katsomaan ja aurinkoa ottamaan. Käytiin välissä myös laivan kasinolla koettamassa onnea, mutta ne koneet syö rahat vielä nopeemmin kun Suomessa! Ei siis saatu ilmasta reissua...

1517838537735.jpgIMG_20180204_184235.jpgIMG_20180204_184103.jpg

Aika pian päätettiin, että jos altaaseen haluaa tällä reissulla niin nyt on mentävä. Sinne kun kerran päästiin niin sieltä ei olis malttanu lähteä ollenkaan! Drinkkiä kului, nautittiin, naurettiin, juteltiin ihmisille ja kuunneltiin musiikkia. Ihan mikä tahansa örinä kuulostaa muuten paremmalta porealtaasta käsin! =D Jossain vaiheessa joku kaatoi kokonaisen drinkin mun laukkuun missä oli mm meidän puhelimet...mutta selvittiin säikähdyksellä!

1517838534143.jpg1517838533714.jpgIMG_20180204_144155.jpgIMG_20180204_144820.jpgIMG_20180204_142412.jpgIMG_20180204_141654.jpgIMG_20180204_142337.jpg

Parin tunnin lillumisen jälkeen musta tuntui, että muutun rusinaksi niin lähdettiin laittamaan kuivaa ylle ja katseleen vähän muitakin kuin poolin keikkoja. Sabaton Alhambrassa oli aivan tajuttoman hyvä!! Vieläkin fiilistellään sitä! Mahtavuutta! Jossain vaiheessa iltaa muistikuvat alkaa vähän hämärtyä, mutta onneksi on valokuvat...Hypättiin uudestaan porealtaaseen myöhemmin yöllä kuuntelemaan hevikaraokea! Samassa altaassa sattuivat olemaan Korpiklaanin pojat ja niiten kanssa mä pelasin jotain ihan tyhmää juomapeliä, jonka sääntöjä kukaan ei oikeen edes ymmärtäny. Mutta hauskaa oli kyllä! Tuntuu että sunnuntaina oli menoa ja meininkiä koko rahan edestä.

1517838524601.jpg1517838531477.jpgIMG_20180204_184709.jpg1517838532363.jpg

1517838524151.jpg

En tiiä mihin asti me siellä altaassa oltiin, mutta maanantai aamu oli aivan kamala. Jouduttiin heräämään joskus seiskan aikaan eli nukuttiin ehkä 2-3h. Tosi tosi pikainen pakkausoperaatio ja haettiin vielä aiemmin tehdyt tax free ostokset laivan myymälästä, palautettiin rantapyyhkeet ja äkkiä pois laivasta ja taksi hotellille. Roudattiin tällä kertaa omat laukut, koska yhtään ylimääräistä ei haluttu odottaa missään. Satamassa kukaan ei tällä kertaa kysellyt oikeastaan mitään, käveltiin vaan ulos, jossa meidät vielä ystävällisesti ohjattiin vapaaseen taksiin.

Pari seuraavaa yötä meidän kotina olisi Sea Beach Plaza Fort Lauderdalessa. Täristiin ja hytistiin molemmat väsymyksestä ja ehkäpä pienoisesta kanuunastakin. Hotellihuoneeseen selvitytymien oli suorastaan uroteko! Vietettiin nukkuen lähes koko maanantai päivä, käytiin vaan kerran syömässä aamupalaa ja illalla kaupassa. Ei jaksettu edes ravintolaan illalla syömään, koska se olis vaatinu sosiaalista kanssakäymistä. Ostettiin kaupasta sipsejä ja pakasteateriat, jotka lämmitettiin hotellihuoneen mikrossa. Mä en tienny, että tuommosta väsymystä on olemassa...oikeesti. Siihen päälle vielä tollanen kiva risteilynjälkeinen masennus, kun se on nyt ohi! Sinne haluaa vaan takaisin...

Siinä oli 70000tonnia metallia 2018, Round 8. Tää oli aivan huikeeta, käsittämätöntä, mahtavaa! Mutta paljon jäi vielä nähtävää ja koettavaa. Pakko päästä uudestaan! Meidän matka toki jatkuu tästä vielä. Loppuun taas pläjäys kuvia risteilystä, voi olla ihan miltä päivältä vaan, enää ei mitään hajua...=D

1517838538320.jpg1517838532621.jpg1517838534000.jpg1517838540772.jpgJesse satto vähän palaa...1517839314546.jpgSorrento's <31517839331924.jpg1517839332822.jpgIMG_20180201_204400.jpg Ice RinkIMG_20180202_221451.jpgIMG_20180202_231909.jpgJoku ottaa pikku nokoset!IMG_20180202_231827.jpgIMG_20180203_050240.jpgIMG_20180203_010051.jpgIMG_20180203_131420.jpgIMG_20180203_135954.jpgIMG_20180202_173728.jpgIMG_20180203_115044.jpgIMG_20180203_101942.jpgIMG_20180203_103006.jpgIMG_20180204_150322.jpgIMG_20180204_150416.jpgIMG_20180204_185423.jpgIMG_20180204_185529.jpgPerskules me ollaan siistejä ihmisiä....=DIMG_20180205_004748.jpgMun puhelin ei oikeen tykänny kloorivedestä eikä long island ice teasta ja sen huomaa kuvanlaadusta...IMG_20180205_033815.jpg

 

tiistai, 6. helmikuu 2018

70000tons of metal!

Vihdoinkin koitti se odotettu päivä, että päästiin osalistumaan tuolle risteilylle, mistä ollaan kuultu niin paljon! Torstaina aamulla herättiin vähän huterassa olotilassa biitsibileiden jälkeen, mutta ei ollut kyse mistään, mitä urheilujuoma ei korjaisi. Mulla tosin meinas tulla todella kova yskä yöllä, mutta senkin sain jälleen karkoitettua. Viimeinen aamupala Maxinessa naamaan ja räjähtänyt huone kasaan. Vielä piti löytää jostain posti, että saatiin kortit lähtemään. Jätettiin laukut respaan ja ohjeiden saattelemana käppäiltiin ihanassa ilmassa postiin. Respasta myös tilattiin meille taksi satamaan jo etukäteen. Postissa tajuttiin, että jouduttiinkin kävelemään kauemmas, kun luultiin ja takaisinpäin tulee kiire. Juostiin siis takaisin hotellille. Voin kertoo että pikku flunssassa, pikku krapulassa ja pitkissähousuissa tuossa ilmastossa lenkkeily ei ole hyvä asia... Päästiin onneksi suoraan ilmastoituun taksiin ja vesipullo oli jo tuttuun tapaan mukana, joten ei hätää.

Independence of the Seas odotti meitä vajaan tunnin taksimatkan päässä Port Evergladesin satamassa Fort Lauderdalessa. Nähtiin laiva taksin ikkunasta ja molempien kasvoille levisi hymy korviin asti! WAU! Sataman portilla meiltä katsottiin passit ja päästiin siitä ilman ongelmia läpi. Taksi vei ihan satamarakennuksen ovelle ja siellä oli jo täysi hälinä päällä. 3000 metallimusiikin ystävää odottamassa pääsyä maailman kovimmalle risteilylle. Hulinaa riitti ja taas oli meillä vähän turisti olo. Ensimmäiseksi meiltä otettiin isoimmat laukut. Niihin lyödään merkintä mihin hyttiin ne viedään ja joku muu roudaa ne sun puolesta laivaan. Mahtavaa!! Tämän jälkeen jonotettiin satamarakennuksessa turvatarkastukseen, ihan samanlainen systeemi kuin lentokentälläkin, eivät tosin ihan niin tarkasti katso mitä sinne laivaan vie. Alkoholi on tottakai kielletty ja perus aseet/huumeet jne. Kuulinpa kuitenkin myöhemmin juttua, että joku oli saanut omia viinoja laivalle salakuljetettua.

IMG_20180201_121134.jpg         Siinä se on!

IMG_20180201_122021.jpg     Jätettiin laukut kohta mennään!IMG_20180201_133710.jpgIMG_20180201_134300.jpg

Satamarakennuksessa ei saa kuvata, joten sieltä ei ole yhtään kuvia, mutta muuten kuvattiin kyllä ahkerasti koko reissu.

Turvatarkastuksen jälkeen jonotettiin tiskille check-inniin. Siinä jonottaessa meille jaettiin lomake jossa kyseltiin terveydellisistä asioista. Olisin voinu laittaa ruksin kaikkiin kohtiin (onko vilunväristyksiä, onko yskää, kuumetta, nuhaa jne) mutta luonnollisesti näihin livautetaan valkoinen valhe. Jonotukset hoitui ihan ok nopeudella siihen verrattuna kuinka paljon meitä oli. Tiskiltä saatiin kortit, jotka toimivat reissun ajan paitsi hytin avaimina myös luottokortteina ja passeina. Suositeltavaa siis pitää omastaan suhteellisen hyvää huolta. Laivaan päästyä etsittiin hytti. Parveketta ja jättimäistä sänkyä hetken ihmeteltyämme vaihdettiin vähän vaatetta ja lähdettiin tutkimaan laivaa. Onhan se valtava verrattuna perus Tallinnan laivaan. Baareja, jotka ei koskaan mee kiinni, pitsaa buffetista niin paljon kun jaksaa syödä, Windjammerin päivällisbuffetti josta saa ihan mitä tahansa niin paljon kun haluaa, ranskiksia, burgereita, kiinalaista, salaatteja, ihan mitä vaan. Ja tottakai, parasta laivalla on pool deck kansilla 11 ja 12, jossa on 7 poreallasta ja pari uima-allasta ja satoja aurinkotuoleja. Niin ja päälava, jonka esiintyjiä pystyy seuraamaan joistakin porealtaista. Aivan mahtavaa! Rahaa ei täällä kanneta mukana vaan avainkortiilla maksetaan kaikki. Meidän luottokortti oli yhdistetty siihen, joten loppujen lopuksi kaikki ostokset maksetaan luotolla. Juomaa ostaessa vaan näytetään korttia ja nimmari kuittiin. Tippiä ei ole pakko antaa, se on lisätty risteilyn hintaan jo valmiiksi.

IMG_20180201_172148.jpgLähdetään Fort LauderdalestaIMG_20180201_171338.jpgIMG_20180201_165935.jpg            Me osataan levittäytyä,onneks oli iso sohva!

IMG_20180201_141608.jpgIMG_20180201_182349.jpgIMG_20180201_203443.jpgIMG_20180201_203451.jpgIMG_20180201_142242.jpgIMG_20180201_172841.jpg

Huoneissa on minibaari mutta se on tyhjä laivaan tultaessa. Sinne tilataan haluamiaan juttuja täyttämällä asiaan kuuluva lappu ja se ripustetaan huoneen ulkopuolelle ovenkahvaan. Aamiaisen tilaus toimii samalla periaatteella. Me tilattiin jääkaappiin lähinnä vettä ja urheilujuomaa. Ekana iltana me kateltiin muutama pienempi bändi ja mentiin ajoissa nukkumaan, oli aika kova väsymys ja seuraavana päivänä piti olla tikkana pystyssä, sillä eka bändi aloitti pool deckillä klo 10 ja me ei haluttu missata sitä. Päälavaa rakennetaan vasta ekana päivänä ja läpi ekan yön, aamulla se on sitten täydessä toiminnassa.

IMG_20180201_171326.jpg     Päälava pool deckillä rakenteilla

Aamu valkeni aurinkoisena keskellä Karibianmerta, ennen aamupalan saapumista huoneeseen meille soitettiin varoitukseksi, että kukaan ei tule alasti ovea avaamaan. Aamiaista on mahdollista tilata ilman lisämaksua, mutta jotkut tietyt jutut maksaa ekstraa, esim jos haluaa alkoholia heti aamusta niin Mimosaa saa, mutta maksaa erikseen sen mitä se maksaisi muutenkin laivan baarissa + 18% palvelumaksu. Me otettiin ekana aamuna vaan "ilmaisia" juttuja ja nautittiin omalla parvekkeella auringonvalosta, meren suolaisesta tuoksusta, tuoreista hedelmistä, muroista, paahtoleivästä ja kahvista.

IMG_20180202_083015.jpgIMG_20180201_182339.jpg

Tämän jälkeen alkoi keikoilla kiertely, hytissä ei kauheasti viihdytty vaan aikaa vietettiin muualla laivalla. Nukkumaan päästiin ehkä joksus kahden aikaan yöllä. Hyvä ettei menny myöhempään sillä seuraavana päivänä ohjelmassa oli Grand Turk, Turks- ja Caicossaaret.

Laivaa ja risteilyä ei voisi kehua tarpeeksi, palvelu pelaa ja tunnelmakin oli katossa! Jätän tähän vaan ison läjän kuvia laivasta, ja muusta, ne puhukoon puolestaan!

IMG_20180202_230253.jpgIMG_20180202_171253.jpg      Saatiin pieni myräkkäkin, se tosin oli puolessa tunnissa ohi!IMG_20180202_225722.jpgIMG_20180202_170802.jpgKalenteritytöt kiertää aurinkorasvan kanssaIMG_20180202_164423.jpgIMG_20180202_164341.jpgIMG_20180201_140832.jpgIMG_20180201_142316.jpgIMG_20180201_205115.jpgIMG_20180201_205129.jpgIMG_20180202_070259.jpgIMG_20180203_050240.jpgIMG_20180202_195942.jpgIMG_20180202_212315.jpgIMG_20180202_231812.jpgIMG_20180202_195543.jpgIMG_20180202_194103.jpgIMG_20180202_134752.jpgIMG_20180202_115950.jpgIMG_20180202_102751.jpgIMG_20180202_114141.jpgIMG_20180201_204400.jpgIMG_20180202_082529.jpg1517838538559.jpg1517838539268.jpg1517838534799.jpg1517838531763.jpg1517838523510.jpg

maanantai, 5. helmikuu 2018

Metallipäät Miamissa

Taas herättiin ennen kellon soimista, noin seittemän aikaan. Ei tänne oo tultu nukkumaan! Vietettiin kuitenkin tällä kertaa sellanen hidas aamu, kun ei ollut minnekään kiire. Mentiin taas Maxineen aamupalalle, molemmat valittiin perin amerikkalaiseen tapaan vohveleita!

1517425751745.jpg

Täällähän on ihan kummallisiakin makuyhdistelmiä, Jesse halusi ehdottomasti kokeilla vohveleita pekonin kanssa...

1517425752878.jpg

Päivä valkeni vähän eilistä pilvisempänä, joten pitkäthousut ja -hihat oli taas tarpeen. Shoppailtiin ensimmäiseksi edullisessa kenkäkaupassa, hinnat alunperinkään ei olleet päätähuimaavat, mutta saatiin vielä -50% toisesta kenkäparista, kun ostettiin yhdet. Molemmat siis käveltiin tyytyväisinä kaupasta ulos. Sitten vielä sekatavarakaupaan metsästämään vedenpitäviä kertakäyttökameroita. Takaisin hotellille kävellessä alkoi tuntumaan, että ehkä ne pitkäthousut ja nahkatakki oli pikkuisen liikaa, viileähkö aamu oli muuttunut Floridan lämpimäksi keskipäiväksi ja aurinko porotti suurimmaksi osaksi aikaa ihan kunnolla. Pikaisen vaatteidenvähennysoperaation jälkeen mentiin alas Maxineen drinkeille ja auringosta nauttimaan, bikineissäkin olisi poolilla tarennut nyt oikeen hyvin, mutta meillä ei ollut kauheasti enää aikaa, joten tyydyttiin istumaan mukavilla nahkasohvilla ja grillaamaan omaa nahkaa. Lori ei ollut tarjoilemassa meille aamulla eikä päivällä, ja tajuttiin muutenkin, ettei se mun moka eilen ollutkaan niin paha kuin luultiin. Maxinessa, kuten todella monessa muussakin turistien suosimassa paikassa täällä, kaikkiin hintoihin on jo lisätty palvelumaksu. Maxinessa se on 14% eli aika vähän, yleisempää on että se on 20%:n luokkaa. Tippiähän kuuluu antaa täällä ravintoloissa normaalisti 15%-20% riippuen palvelun tasosta. Tänään sitten tipattiin tarjoilijaa heti aamusata sen 14%:n lisäksi ja palvelu olikin ensiluokkaista, kun mentiin päivällä drinkeille.IMG_20180131_131235.jpg

Nyt on vihdon alkanu tajuamaan että täällä sitä oikeesti ollaan! Ja ollaan muuten molemmat ihan rakastuttu Miamiin! <3 Molemmat fiilistellään ja hymyillään koko ajan, edes Jesseä ei ahdista tää väenpaljous niinkun yleensä! Täällä on ihan hirveesti turisteja tietty, mutta ehkä se on vaan hyvä asia tällasille alotteleville matkailijoille. Nää on nähny ihan kaiken, eikä mikään mitä me sekoillaan enää yllätä ketään täällä.

Nautittiin auringosta parien drinksujen verran, mutta sitten pitikin jo lähteä laittautumaan. Edessä oli biitsibileet tulevien risteilykavereiden kanssa! Bileet pidettiin Clevelander hotellissa Ocean Drivella ja sen edustalla rannalla. Me vietettiin lähes koko ilta Clevelanderin allasbaarialueella, käytiin tosin kuvauttamassa itsemme kaikkien muiden metallipäiden kanssa rannalla. Muistikuvat on vähän hataria loppuillasta, on nimittäin aika petollista kun drinkkien oston yhteydessä kysytään, että haluatko juomaan lisää viinaa 2$:lla. Kyllähän suomalainen sen ottaa! Ei välttämättä kannattais ainakaan kovin montaa kertaa....mutta hauskaa oli, hevikaraoke soi, tavattiin uusia tyyppejä ja selvittiin vielä hotellillekin! Seuraavana päivänä alkaa siis maailman kovin risteily, 70000tons of metal eli 70000tonnia metallia! Sitä varten tänne tultiin!

IMG_20180131_161130.jpgIMG_20180131_174705.jpgIMG_20180131_205323.jpg

1517455211057.jpg

1517455206559.jpg

1517455209108.jpg